Kauppiksen valintakoeuudistus
Kauppakorkeakoulun valintakoe uudistuu muiden valintakokeiden lailla vuodeksi 2025.
Esimakua näistä Vallu-valintakoejärjestelmässä kannettavalla tietokoneella suoritettavista valintakokeista saatiin tosin jo vuonna 2024 osassa hakukohteista.
Valintakoeuudistuksessa on käytetty kuitenkin aiempia massamonivalintakokeita hyvin vahvasti pohjana.
Sen vuoksi puhtaasti monivalintaa sisältäneet kasvatustieteiden VAKAVA-koe ja kauppiksen monivalinta ovatkin pitkälti olleet se esimerkkipohja, jonka varaan tähänastiset uudet kokeet on rakennettu.
Monivalintakeskeisiin kokeisiin siirryttäessä kaikkialla taidealoja lukuun ottamatta muutos tuskin on kuitenkaan aivan niin suuri jo valmiiksi monivalintapohjaisessa kokeessa, kuten se tulee olemaan aiemmin enimmäkseen kirjoitustehtäviin nojanneissa kokeissa.
Kauppiksen valintakoe lie siis hyvin suurella varmuudella jatkossakin sataprosenttisesti monivalintaa, eikä esimerkiksi käsitteitä tarvitse kirjoittaen selventää jatkossakaan tuhansien ihmisten kokeessa.
Tietopohjainen koe
Kauppiksen koe on ollut harvinaisuus siinä, että siinä todellakin monivalinnoissa pääsee soveltamaan milteipä taloustiedon yleistietoa. Lukion taloustiedon YH2 -kurssikirjojen tarjotessa kaiken kokeessa tarvittavan taloudellisen tiedon.
Esimerkiksi yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteiden monivalinnoisssa ei ole varsinaisesti ei tarvinnut ennalta tietää yhtään mitään mistään, jotta niiden väitteitä voisi ratkoa.
Siltä osin kauppiksen koe onkin nähdäkseni hyödyllisempi ja opiskelijalleen mielenkiintoisempi, kun se koealue vaatii käytännössä ketä tahansa tähän yhteiskuntaan osallistuvaa jatkossakin hyödyttävää osaamista.
VAKAVA-kokeen kaltainen tieteellisten artikkelien lukeminen valintakoetilanteessa on ollut yleinen monivalintatoteutus muissa uusissa täysin ennakkoartikkeleita vailla olevissa valintakokeissa, mikä on hyvin erilainen lähestymistapa kuin kauppiksen tietopohjaisissa kysymyksissä.
Yle kuitenkin uutisoi kauppatieteiden valintakokeen sisältävän jatkossakin pohjatietovaatimuksena "yhteiskunta-, kauppa- ja taloustieteellisen tiedon omaksumisen ja soveltamisen".
"Valintakoe perustuu kokeessa jaettaviin aineistoihin ja lukion taloustiedon sekä lukion tilastomatematiikan tai talousmatematiikan moduulien sisältöihin. Valintaperusteissa päätetään myöhemmin kumpaan matematiikan kurssiin koe perustuu."
Huomattavan samankaltaiselta se taloustiedon tietopohja siis kuulostaa. Koekin on samankestoinen kuin aiemmin eli kolme tuntia pitkä.
Valintakokeiden on kauttaaltaan suunniteltu uudistuksessa olemaan vähemmän valmistautumista vaativia.
Taloustiedossa se luontainen ennakkotietopohja pohjautuu käytännössä lukion taloustiedon kurssin sisältöihin. Se ei siltä osin rinnastu muilta aloilta tuttuun käytäntöön eli jo huomattavasti perustiedosta irrallisempien ennakkoartikkeliaineistojen ulkoaopetteluun.
Kauppiksen ennakkotietovaatimus on ollut huomattavasti luontaisemman perustietopohjan rakentamista sekä valintakoetta että kauppiksessa opiskelua varten.
Jos haluaa kauppatieteiden valintakokeesta maksimimäärän pisteitä voin suositella jatkossakin taloustiedon kirjojen sisällön itsenäistä opiskelua.
Kokeessa jaettavat aineistot
Aiemmissa kauppiksen valintakokeissa on ollut pieniä lukuaineistoja, joista on jaettu noin viisi pistettä kokeen neljästäkymmenestä maksimipisteestä.
Niiden kysymyksissä ei ole ennalta varsinaisesti tarvinnut tietää mitään, vaikka toki niidenkin monivalinnoissa on saattanut yleistieto ja talouden seuraaminen auttaa.
Arvoitus onkin lähinnä siinä montako monivalintakysymystä kokeessa on, kun uutuutena mukaan tulee tietojärjestelmätieteen ja ympäristö- ja elintarviketalouden kysymyksiä.
Tosin tietojärjestelmätieteen logiikka mennee osiltaan matemaattis-loogiseen osioon, eikä ympäristötalouskaan ole kovin kaukana kauppiksen kestävän kehityksen kysymyksistä.
Tietojärjestelmätieteestä tai ympäristötaloudesta ei ole myöskään kaikille yhteistä lukiokirjasarjaa, joka muodostaisi luontevan koealueen.
Niiden kysymysten uskoisinkin olevan linjassa aika pitkälti jo nyt aiemmista kauppiksen monivalintakokeesta tuttujen tehtävätyyppien kanssa.
Tietysti vasta ensimmäisen valintakoevuoden jälkeen nähdään onko kokeessa missä suhteessa taloustietoa, taloustiedettä, tietojärjestelmätiedettä sekä ympäristö- ja elintarviketiedettä.
Taloustiedon ja taloustieteen kysymysten pistemääränsä maksimointiin on edelleen avaimena lukion taloustiedon osaaminen, ymmärtäminen ja sitä myöten soveltaminen.
Monivalinnan vastaustekniikka
Monivalintoihin on verrattain helppo vastata, sillä oikea vastaus on yleensä siinä edessä näkyvillä, jos tietää oikean vastauksen.
Osa monivalintoihin vastaamisen taitoa on myös väärien vastausvaihtoehtojen poissulkeminen tiedolla ja päättelyllä, jolloin voi sitä koetta helpottaa itselleen.
Kolmas osa on sitten riskitason säätely vastaamisessa, kun jaetaan vääristä vastauksista miinuspisteitä.
Huolellisuus ja mahdollisten hämäysten tunnistaminen jo kysymysten ja väitteiden lukuvaiheessa lie se viimeinen silaus sitten.
Koealueen eli tässä tapauksessa pitkälti lukion taloustiedon käsitteistä ja ilmiöistä tietäminen riittänee jatkossakin tekemään piste-eroa muihin hakijoihin nyt vähintään taloustiedon ja taloustieteen osioissa.
Vuoden 2024 kauppiksen valintakoe
Tuli taas mielenkiinnosta käytyä kauppikseen valintakokeessa vastaamassa pelkästään tietopohjaisiin kysymyksiin, joita on yleensä ollut noin 25.
25 vastausta piirtyikin lapulle, joista kolme meni väärin eli sinällään ihan hyvin meni se sarja kysymyksiä.
Auttoi toki, ettei se ennakkotietoa vaatimaton viiden monivalintakysymyksen ja viiden pisteen lukuaineisto ollut niin kryptinen kuin markkinoinnin aineisto on yleensä ollut.
Koe oli myös melko soveltava. Huomattavan moneen väitteeseen vastaamista edesauttoi jo pelkkä talouskeskustelun seuraaminen.
Kävin aiemmin jo tekemässä pari uutta käyttööntulleen Vallu-valintakoejärjestelmän monivalintakoetta historiassa ja yhteiskuntatieteellisessä, joissa ei vaadittu tai päässyt käytännössä soveltamaan yhtään ennalta tietämäänsä.
Eli vertailussa kaikkien tulevien monivalintakokeiden monivalinnoissa ei välttämättä vaadita samanlaista tietopohjaa kuin kauppiksessa vaan niihin voi milteipä suoriltaan kävellä koittamaan.
Opiskelijalleen kauppiksen enimmäkseen lukion taloustietoa soveltava neljän väitteen väliltä valitseva monivalintakoemalli on kuitenkin mielenkiintoisempi, enkä uskoisi sen siltä osin muuttuvan.
Monivalintoihin vastaaminen on tulevissa kannettavalla tehtävissä kokeissa huomattavasti helpompi prosessi kuin optisen lomakkeen täyttäminen virheettömästi, joten siltä osin sähköinen koe ainakin on hyvä uudistus.
Taloushistorian poistuminen
Kiinnostukseni kauppiksen monivalintakokeeseen lähti liikkeelle käytännössä maailmanhistorian opiskelun kautta.
Olihan se sinällään kiehtovaa, että monivalintakokeessa käytännössä yhden osa-alueen hallinta tuottaisi jo piste-eroa. Eikä milteipä yleistietoon pohjautuvia monivalintakokeita käytännössä muita ole kai vieläkään.
Ironisesti monivalinnoissa on historian kysymyksissä ollut kuitenkin varmaan eniten haastetta, vaikka sen pitäisi olla ennemminkin vahvuusalue.
Historian väitteiden tulkinnanvaraisuus on ollut sitä luokkaa, että niistä täydellisen sarjan sijaan aina on tullut 1-2 virhettä.
Tämänvuotisessa esimerkiksi kysymykset 31 ja 32 olivat siltä osin vaikeita, etten niissä saanut poissuljettua kuin kaksi varmaa väärää vaihtoehtoa pois.
31:ssä meni ehkä yliajattelun puolelle, kun vastasin " ettei mikään näistä pidä paikkaansa", vaikka arvoin sen ja B:n väliltä. Olisi tietysti auttanut, jos siinä vaihtoehto D olisi ollut oikea väite, jonka voisi jollain poissulkea.
Ensireaktiona tuo oli nimittäin aika suomalaiskeskeinen kuvaus teollistumisen tehostumisesta, jos siinä hypättiin kohti palveluyhteiskuntaa ja suurempaa hallintoa. Kuvittelen nimittäin siihen jonkinlaisen tamperelaisen kaupungistumisen väliin, mutta kyllähän tuo B sinällään oikeinkin on.
Vaikka onkin vähän turhan vaikeaksi vastaaminen tehty, kun ei ole varmasti väärää vaihtoehtoa, johon tukeutua poissulkemalla.
Tehtävässä 32 onnistuin sitten arpomaan kahden väliltä oikein.
En koe silti, että se vaihtoehto A olisi jotenkin auttamatta väärin, jos puhutaan maanviljelyn aloittamisesta. Eikä siis edes neoliittisen vallankumouksen alusta tai vakiintuneen maanviljelysasutuksen tai sivilisaation alkamisesta, joka veisi sitä ajoitusta kauemmas noin vuodesta 10 000 ennen ajanjakson alkua.
Ainoa mahdollisesti väärä asiaosuus siinä on kai "koska jääkauden jälkeen lämminnyt ilmasto mahdollisti viljakasvien viljelyn". Viljakasvien viljelyn alku ja jatkojalostaminen ajoittuu noin vuoteen 9500-8000 eaa, vaikka villikasveja on aiemminkin istutettu.
Ajatus vääryydestään olikin ilmeisesti siinä, että yhdessä historian lukiokirjassa lukee käsitteenä ilmastoteorian kohdalla, että "maanviljely aloitettiin ilmastoteorian mukaan siksi, että ilmaston lämpenemisen takia monet eläimet kuolivat sukupuuttoon, ja näin ollen metsästettävä riista väheni."
Ihmisten osuudella on kai myös yleisesti selitetty tuota suurriistan katoamista kuin ilmastolla, joten en keksi, miksi sen yksin omaan pitäisi noudattaa tuon lukiokirjaan merkityn käsitteen logiikkaa, mutta tämä on pelin henki.
Se toinen poissulkemalla jäljelle jäänyt vastausvaihtoehto pappien johtamasta hallintojärjestelmästä oli siltä osin vaikea valita ehdottomasti taas oikeaksi, kun omissa muistikuvissani se olisi ennemminkin vanhanaikainen teoria.
Valitsin sen kuitenkin lähinnä siksi, että ajattelin sen maanviljelyn aloittamisen ja viljakasvien viljelyn ajoituksen ajoittuvan kokeentekijän mielessä tuhansia vuosia myöhemmin, vaikka tuo noin 10 000 ennen ajanlaskun alkua on oikein.
Vastauksen A vääryyden oikeutus perustui kuitenkin kai lähinnä sen yhden lukion ykköskurssin määritelmään.
Kun tarkoituksena oli käyttää lukiokirjasta hyvin vapaamuotoisesti nimettyä ilmastoteorian käsitettä ei kannattane kirjoja huomattavasti monipuolisempaa määritelmää asioidentilasta vielä samoihin aikoihin kirjoittaa siihen vastausvaihtoehtona tilalle.
Kun itselläni oli ylipäätään vaikeaa se ilmastoteoria koetilanteessa edes tunnistaa erilliseksi käsitteeksi, johon viitattiin, kun se ei ole mikään Atlantin kolmiokauppa tai kolumbiaaninen vaihto kuvaavuudeltaan ja tunnettavuudeltaan.
Toki kiistanalaisuus osaltaan kuuluu kokeen luonteeseen, mutta voisi nyt hieman harkintaa välillä käyttää sen suhteen olisiko väitteiden hyvä olla käytännössä kaikkien kolmen kirjan tasolla toistuvia vai yksittäiseen kirjaan pohjautuvia.
En toki erityisemmin valmistautunut tälläkään kertaa historiaan, kun pohjatiedolla senkin sai toki ratkaistua jo kokeessa oikein. Vaikka hieman vaikeaksi menikin.
Osoittaapahan ainakin taas kaikkien kirjojen kaikkiin käsitteisiin tutustumisen tärkeyden.
Taloushistorian jatkuminen
Taloushistorian osaaminen tuskin kuitenkaan täysin myöskään kauppiksen valintakokeesta poistuu jatkossakaan, sillä lukion taloustiedon kirjatkin nojaavat monessa kohtaa nimen omaan historiaan näkökulmillaan.
Vaikkei nyt varmaan jatkossa valintakoetta varten tarvitsekaan tutustua ennakolta historian lukiokirjoihin en usko, että taloustiedon kysymykset olisivat yhtäkkiä historiamattomia.
Eli senkin osaamisen kautta voi piste-eroa karsintaviivaan tehdä jatkossakin, joten pieni yleissivistys taloushistoriasta on luultavasti hyvä joko omistaa tai hankkia.
Historian kautta tämän monivalintasaagan aloittaneena en kuitenkaan tekisi liikaa eroa sen suhteen ovatko ne kysymykset ikään kuin juuri taloustietoa, taloustiedettä, taloushistoriaa vai vaikka tietojärjestelmätiedettä.
Valintakokeet yleisesti kuitenkin tehdään ihan ratkottavaksi ja tuloskin todennäköisesti vastaa osaamistasoa kullakin osa-alueella.
Mitä nyt itse tein uusissa valintakokeissa esimerkiksi 20-30 filosofian ja julkisoikeuden monivalintatehtävää niin ei niissä ei varsinaista eroa ollut vaikeustasossa vaikka kasvatustieteen VAKAVA-kokeeseen tai kauppatieteen lukuaineistoihin ollut.
Vaikka ääriteoreettisissa oppiaiheissa olisi potentiaalia mennä teoriapohjan puolesta erikoisempiinkin väitteisiin niin aika yleistajuisina ne uusien monivalintakokeiden monivalinnat pysyttelivät, mitä nyt tuli kokeiltua.
Eli ei nyt sitä puolta ainakaan kannata stressata.
Taloustiedon systemaattinen itseopiskelu, kunnes asiat oikeasti osaa ja mahdollisimman monet väitteet sudenkuoppineen ymmärtää, on kuitenkin nähdäkseni edelleenkin se avain kauppiksen valintakokeessa onnistumiseen, mikä ei vaadi kuin tarvittavan tietopohjan opiskelun.
Siltä osin mikään ei muutu.