Kauppatieteen pääsykokeen vastaustekniikka
Kauppatieteiden nykymuotoinen valintakoe on järjestetty vuodesta 2018 saakka. Koe on monivalintakoe neljän vastausvaihtoehdon välillä.
Keskityn tässä sanallisten, ei matemaattis-loogisten tehtävien vastaustekniikkaan, mitkä kytkeytyvät vahvasti myös kauppiksen opiskelutekniikkaan (linkki). Näitä kauppatieteen ja taloushistorian tietoutta vaativia kysymyksiä on kunkin vuoden kokeessa ollut noin kaksikymmentäviisi kokeen neljästäkymmenestä kysymyksestä. Osa noista kahdestakymmenestä viidestä kysymyksestä on ollut taulukoiden ja aineistojen muodossa.
Tarkoitus on tuoda esiin myös havaintoja kenttätasolta sen suhteen, millaisena valintakoe näyttäytyy koetilanteessa koettuna.
Neljän monivalinnan päättelykoe
Monivalintavalintakoe on siitä helppo, että se ei vaadi opettelemaan inhorealistista vastaustekniikkaa pelkkää yksittäistä valintakoetta varten. Monissa muissa yliopistovalintakokeissa, kun vaaditaan, että opettelet uudenlaisen vastaustekniikan, jotta vastauksesi mahtuisi edes paperille. Olet jo ennakkoon myös opetellut, missä muodossa esitettynä vastauksestasi jaetaan pisteitä. Jos siis haluaisit pisteitä maksimaalisesti monien muiden alojen kokeista, sinun pitäisi opetella valintakoevastaustekniikkaa huomattavasti enemmän kuin kauppiksen koetta varten.
Kauppatieteen valintakokeessa ei tietopohjaisiin kysymyksiin vastaamiseen vaadita kuin tietoa, päättelyä ja kyseenalaistamiskykyä.
Vaikean kokeesta tekee sen kompaluonne. Vastausvaihtoehdoissa pyritään jatkuvasti harhauttamaan koetta tekevää sekoittamalla käsitteitä keskenään ja esittämään ilmiöitä virheellisistä tiedoista koostuvina väitteinä. Vain yksi vastausvaihtoehdoista on oikein ja totta.
Tietopohja
kannustaa koko sivuston laajuudelta luomaan perustietopohjaa harrasteliaisuuden ja itseopiskelun avulla. Harvemmin, kun on edes mahdollista opiskella yleistiedon ja internetin avulla. Talous on poikkeus moniin oppiaineisiin siinä, että internetin tasolla tuotetaan jatkuvasti kansantajuista ja aktiivista materiaalia ja keskustelua, joka auttaa ymmärtämään koealueen teemoja. Eli mitä niin kokeeseen hakijalle kuin tulevalle kauppatieteiden opiskelijalle yritetään opettaa pohjatietoina taloudesta.
Oma innostuneisuus ja harrasteneisuus kohtaa internetissä suuremman talouden maailman, jota on lukiokirjojen ja avainkäsitteiden avulla mahdollista oppia ymmärtämään.
Kauppiksen kokeessa kysytty tieto ei ole läheskään niin teoreettispainotteista kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteellisissä tai oikeustieteellisissä opinnoissa. Historia ja kauppatiede ovatkin kaikista maanläheisimpiä ja käytännöllisimpiä yliopisto-opinto-aloja, joten niissä pääsee käyttämään myös yleistietouttaan.
Kauppatieteiden koe on siitä kiva, että siinä ei ole aivan niin muistipelimäisiä piirteitä loppupeleissä kuin monella muulla alalla, joiden valintakokeissa pitäisi parhaimmillaan papukaijana toistaa annetun lähteen käsitemääritelmiä sanasta sanaan. Kauppiksen valintakokeessa ymmärrys asioista riittää käytännössä jokaisen väitteen kohdalla. Hyvin harvoin yksikään vastausvaihtoehto lipsuu trivian puolelle tai vaatii muistamaan sanastomaisia määritelmiä.
Mitä kysymyksessä kysytään?
Ensinnäkin on parasta keskittyä varmistamaan, että on ymmärtänyt mitä kussakin kysymyksessä varsinaisesti kysytään. Kysymysmuotoilut vaihtelevat ja niilläkin on lähinnä yksi tavoite eli harhauttaa koetta tekevää parhaansa mukaan. Väitteisiinhän on yleisesti upotettu vähintään kolme virheellisen väitteen ansaa neljästä, joiden lisäksi kysymyksetkin on vielä usein ansoitettu. Jatkuvana tavoitteena on saada sinut menemään harhaan.
Jos kysymyksiin taas liittyy aineisto tai edes pieni tekstilisäys sitä kannattaa valmistautua hyödyntämään.
Poissulkeminen
Kunkin vuoden jälkeisissä valintakoeanalyyseissä on yleisesti keskitetty turhan paljon siihen, mitä aihetta oikea vastaus on käsitellyt. Tärkeämpää olisi kuitenkin huomioida, että jokaista vastausta olisi parasta lähestyä aina neljän väitteen eli monivalintavaihtoehdon tasolla. Jos avainkäsitteet ja keskeisimmät ilmiöt ovat hallussa pystyy puntaroimaan yksittäisen kysymyksen kaikkia neljää väitteitä, joista vain yhdestä saa pisteitä. Joka päättelynsä avulla pitäisi onnistua löytämään.
Mitä paremmin jokaista kunkin kysymyksen neljästä väitteestä pystyy poissulkemaan tietonsa ja päättelynsä avulla, sen parempaa pisteodottamaa voi ennustaa kokeesta itselleen.
Kokeessa onkin keskeistä sulkea yksi kerrallaan vääriä vastausvaihtoehtoja pois päättelykyvyillään ja tiedollaan.
Poissulkemisessa on kuitenkin muistettava, ettei ole liian varma ja sulje pois jopa oikeaa vastausta. Ensilukemalla, kun saattaa kiinnittää huomiota epäolennaiseen, eikä saa kiinni, missä se virhe tai väärä väittämä piilee yksittäisessä vastausvaihtoehdossa. Myös ensilukemalla selvästi virheellisinä jo poissulkemiaan väitteitä on hyvä kyseenalaistaa jälkikäteen uudestaan, kun se mitä todellisesti haetaan ei vielä ensipäättelyllä välttämättä lähde aukeamaan.
Vaikean kokeesta tekee kompaluonteensa ohella se, että väärästä vastauksesta menettää 0,51 pistettä. Sen sijaan, että saisi yhden pisteen, kuten oikeista vastauksista, tuleekin miinusta kokonaissuoritukseen. Koetilanteessa ei kuitenkaan pysty olemaan täysin varma, mitkä väitteistä todella ovat oikein ja ennen kaikkea väärin, joten mikään täysin varma reaaliaikainen pisteseuranta käsityksesi omasta osumatarkkuudestasi tuskin on kokeen kolmen tunnin aikana.
Kokeessa on kymmeniä, verrattain perustason tietoa koealueen käsitteistä ja ilmiöistä kysyviä väitteitä, joten en usko, että puhdas sarja on kovin realistinen lähtötavoite, jos vastaa esimerkiksi kaikkiin noin kahteenkymmeneen viiteen ei matemaattis-loogiseen tehtävään. Virhemarginaalia ei ole, eikä kolmen tunnin aikapainekokeessa pääse näkemään koetta ja sen väitteitä aivan niin rauhallisessa valossa kuin koepohjaa ja sen yksittäisiä kysymyksiä kokeen jälkeen tarkasteltaessa. Jolloin saattaa heti pompata esiin, mihin olisi kannattanut kiinnittää huomiota väitteissä koehetkellä.
Oma perustasoni on esimerkiksi noin 20-21/25 vastatusta tietopohjaisesta kysymyksestä oikein. Sellaiseen suoritukseen mahtuu yleensä yksi historian huolimattomuusvirhe, väärintulkinta aineistossa ja pari väärää vastausta, kun päättelyn myötä ei ole löytänyt oikeaa näkökulmaa väitteeseen kuin vasta kotona koekysymyksiä katsellessa. Joissain kymmenistä monivalintaväitteistä saattaa esimerkiksi tulla kiinnitettyä liikaa huomiota vain osaan yksittäisestä väitteestä, jolloin mielessään on jo hyväksynyt sen selvästi virheellisen osan monivalintavaihtoehdosta, eikä tajua sitä edes miettiä. Taulukoissa ei sitten ole tainnut vielä yksikään mennä väärin.
Koehetkellä en myöskään itse pysty esimerkiksi 25 tietopohjaisen kysymyksen sarjassa sanomaan tai edes tarkistamaan ikään kuin koko kokeen tasolla, mikä näistä nyt on varmuudella oikein. Pystyn vaan etsimään kysymyksiä, joihin uskallan vastata.
Tärkeintä onkin löytää kysymyksiä, joihin uskaltaa vastata. Eli poissulkemaan vääriä vaihtoehtoja etsimällä virheellisiä väitteitä ja olemalla hyvin valmis päättelemään jokaista väitettä. Oman avainkäsitteiden ja koealueen omaksumiseen tähtäävän opiskelutekniikkani (linkki) sekä harrasteneisuuteni avulla olen pystynyt löytämään kuitenkin aina jokaiseen neljään väitteeseen tarttumapintaa sen verran, että vastuu jää päättelylle.
Aineistot
Aineistoissa vaikeustaso on heitellyt aika paljon. Esimerkiksi vuoden 2022 aineistot olivat hyvinkin kryptisiä, kun ainakaan koehetkellä niissä ei ollut läheskään niin selviä yhteyksiä kysymyksiin kuin aiempina vuosina.
Ensimmäisissä kauppiksen nykymuotoisissa kokeissa oli esimerkiksi markkinoinnin teeman alle meneviä väitteitä, joissa ei varsinaisesti pääteltävää ollut paljoakaan. Huomattavasti enemmän harkintaa vaati vuoden 2022 kokeessa ylipäätään havaita, mistähän aineistossa edes puhuttiin.
Pieni vinkki koehetkelle (kysymyspaperinivaskan lopusta löytyvien) lukuaineistojen kanssa on repiä ne irti kysymyslomakkeesta, jolloin pystyy lukemaan aineistoa sekä tutkiskelemaan väitteitä samalla. Muutoin menee aika vaikeaksi, kun se sivu ei taivu pelkällä kääntämisellä niin, että molemmat näkisi.
Taulukot
Kauppiksen valintakokeissa on ollut useampia kansantajuisia taulukoita. Jos siis jätetään tämän vertailun ulkopuolelle ne, joissa keskitytään tilastotieteen käsitteisiin ja niiden soveltamiseen.
Tärkeintä on lähinnä huolellisesti ottaa jokainen neljästä väitteestä kerrallaan tarkasteluun. Pelkällä päättelyllä pääsee jo aika pitkälle, kun ne on ratkottaviksi ajateltu ilman, että tarvitsisi mitään ihmeitä tehdä.
Osassa saattaa olla myös tietopohjaisia väitteitä seassa. Sekä myös suoranaista yleistietoa vaativia, kuten siinä taulukossa, jossa oli kuvattuna väestötilanne Suomen historian hyvin keskeisessä käännekohdassa. Mikä mittaa hieman myös lukijan yleistietopohjaa noin ylipäätänsäkin.
Valintakoe
Näen Turun kauppakorkeakoulun ikkunasta, joten on itselläni kiva tilanne kävellä kesähelteessä ja -myrskyissä koesaliin ja takaisin, kun vielä tykkään tietopohjaisesta monivalintakoeformaatista sekä talouden sekä historian teemoista. Olenkin ottanut tavaksi käydä suorittamassa valintakokeen harrastusmaisesti, kun harvinaisempien esseevastauskokeiden ohella tämä on tällä hetkellä upein koeformaatti koko Suomen korkeakoulukentässä.
Valintakokeen erikoisuus on optinen lomake. Mikä vaatii käyttämään muutaman minuutin koeajasta siihen, että merkkaa vastauksensa ylipäätään oikein. Mikä ei ole vaikeaa, mutta vaatii toki hieman keskittymistä toisin kuin tietokoneella tehtävä monivalinta.
Oma systeemini on ollut, se että olen koetilanteessa saaduista papereista yhden kääntöpuolelle merkannut yhdelle sivulle vastaukseni (A-D) kaikkiin kysymyksiin järjestyksessä 1-40. Siitä vastaukset on helppo siirtää optiselle vastauslomakkeelle.
Jos olen ohittanut jonkin kysymyksen ensimmäisellä vastauskierroksella olen merkinnyt onko se minkä aiheen kysymys, jotta etenisin suunnilleen helpoimmaista vaikeimpaan kysymykseen toisella vastauskierroksella.
Olen myös nuotittanut sitä vastaukset sisältävää paperia nopeilla merkinnöillä sen suhteen pitäisikö palata kysymykseen vielä uudestaan. En suosittelisi varmuudella lukitsemaan ensipäättelyn perusteella yhtäkään vastausta varmaksi, kun näissä piilee luku- ja huolimattomuusvirheiden vaara.
Huolellisuutta valintakokeessa on myös syytä painottaa yleisestikin. Huolimattomuuteen, kun on mahdollista menettää pisteitä väitteistä, joita olisi osannut selvittää. Eli taas korostaisin pienoista kyseenalaistamista oman vastaamisensakin puolesta. Koetilanne itsessään tuo kuitenkin keskittymiskykyä sen kolmen tunnin ajan, joten se on siltä osin kivakin tilanne.
Valintakokeen muuttuminen soveltavammaksi
Paljon on ollut puhetta muun muassa valmennuskurssijärjestäjien toimesta, että koe olisi vuosien 2021 ja 2022 valintakokeissa muuttunut soveltavammaksi. Koska aivan kaikista koealueen käsitteistä ei vaadita kirjatietoa vaan ymmärrystä. Kuten esimerkiksi, mikä neljästä vaihtoehdosta kuvaa parhaiten annetun käsitteen ominaispiirteitä. Tämän tiimoilta on sitten annettu kirjojen merkitystä opiskelussa mitätöiviä ulostuloja.
Ensinnäkin mielestäni koe on aina ollut päättelykoe neljän monivalintaväitteen välillä. Ainakin, jos haluaa saada pisteitä maksimaalisesti. Joten mikään ei varsinaisesti ole muuttunut soveltuvuuden osalta, jos haluaa pysyä valintakokeessa kärryillä kaikkien neljän monivalintaväitteen tasolla, mikä vaatii tietoa, ymmärrystä ja molempien soveltamista.
Pelkkää "soveltamista" vaativien, muutamien tehtävien käsitteet ovat myös tähän mennessä olleet kirjojen esittelemiä aiheita. Jos se on ollut jotakin, mitä kirjoissa ei mainita ja asia pitäisi ymmärtää, niin tehtävän yhteydessä on ollut käsitemääritelmä.
Kun kävin läpi vanhoja kokeita avainsanoja etsiessäni oli havaittavissa myös, että viimeisimmissä kokeissa oli sekoiteltu enemmän esimerkiksi taloustiedon ja taloushistorian väitteitä yhden tehtävän vastausvaihtoehdoissa. Sekä harvemmin myös esimerkiksi todennäköisyyden käsitteitä. Mikä tekee kokeesta astetta haastavamman, jos et osaa laajalti asioita.
Mutta tämäkin koskee luultavasti vain muutamia tehtäviä ja on tietysti koko hakijajoukolle sama vaikeusasteen nosto, joten vaikuttaako sekään suuressa kuvassa kovin voimallisesti.
Taikamustekynä
Ostin valintakoetta varten kumitettavan mustekynän, kun ajattelin, että sillä voisi nopeuttaa optimisen lomakkeen täyttämisprosessia, kun sen päälle voisi oikealla mustekynällä lukita alustavan merkinnän päälle vastauksen. Kumitettavasta taikamustekynästä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, kun optiselle lomakkeelle ei jäänyt minkäänlaista merkintää koko kynästä. Saa sieltä toki uuden optisen lomakkeen, jos menee väärin, mutta toki pitää koeajan puitteissa ehtiä merkitsemään vastauksensa.
Jäi siis jopa kymmenien sekuntien hyöty saamatta. Toki siinä oli haittapuolena, että jos taikamustekynä olisi toiminut, mutta vastaukset jäänyt merkkaamatta aidolla mustekynällä, niin olisi voinut vastauspinon hankauksessa tai kesähelteessä kadota vastaukset ennen kuin niitä ehdittäisiin tarkistaakaan.
Historia
Kauppiksen valintakokeen historia-aiheisissa kysymyksissä korostuu useimmiten suuret linjat ja ilmiöt, trivian tullessa vastaan lähinnä hämäyksissä ja melko harvinaisissa teema-tehtävissä.
Historia on jo lähtökohtaisesti aine, jossa ei ole tarkoitus arpoa ollenkaan vaan tietää asioita ja niiden yhteyksiä, joten jos historia-kysymyksistä haluaa pisteitä pitää tietysti osata eri aikakausien ominaispiirteitä ja keskeisiä ilmiöitä sekä osapuolia. Sen verran voin sanoa ajoittain esiin tulvien trivia-väitteiden vastapainoksi, että historia-kysymyksissä on aina käsitelty keskeisimpiä ilmiöitä jokaisen vuoden valintakokeessa myös historian osalta. Minkä vuoksi se on historian eri aikakausien ydinasioita opetelleelle helppoa, eikä vaadi edes kirjojen avaamista välttämättä, että saa valtaosan oikein.
Haastetta asettaa taas se, että ajallisesti koealue kattaa jääkauden jälkeisen ihmiskunnan taloushistorian sekä Euroopan historian eri vaiheet, joiden koealuetta rajaa kolmen kirjasarjan noin 550 sivua. Eli sen omaksuminen vaatii aikalailla intoa ja ylipäätään tehokasta itseopiskelutekniikkaa kertaamisineen, mistä opiskelutekniikassa on enemmän juttua. (linkki). Ironisesti eri aikakausien perusasioiden hallintaan keskittyminen, samalla jättäen opettelun ulkopuolelle kaiken vähänkään triviaaliseen, toisi luultavasti enemmän pisteodottamaa kuin kuuden eri kirjasarjan historiatrivia, jota ei todennäköisesti kukaan kokeessa muista.
Historian osaamisen salaisuus on hahmottaa ydinasioiden osaamisen kautta eri aikakausia ja ilmiöitä, jotta löytää syyn miksi ne ovat tärkeitä ja mikä on oikeasti keskeistä sekä jatkuvasti, kuten tässä kokeessakin esiintulevaa tietoa. Historiaa osaamaton ei todennäköisesti erota, mikä on kaikissa esimerkiksi aikakautta käsittelevissä teksteissä osa ydinsisältöjä ja mikä taas on kirjasarjojen triviaalisempaa täytetekstiä. Jota ei kauppiksen valintakokeessa varsinaisesti edes kysytä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Joten voihan sekin olla viisas päätös keskittyä lähinnä historian ydinkysymyksiin, jos vastaavasti tekee matemaattis-loogisissa piste-eroa muihin.
Joten voi olla viisas päätös keskittyä lähinnä historian ydinkysymyksiin, jos vastaavasti tekee matemaattis-loogisissa tehtävissä piste-eroa muihin.
Kokeentekijät
Lopuksi täytyy antaa tunnustusta kokeentekijöille. On nimittäin hyvin harvinaista, että suomalaisen valintakokeen kysymyksenasettelu olisi missään määrin harkittua tai tiedon soveltamista vaativaa.
Vaikka kokeissa on harvoin ollut kummallisuuksia, kuten vesiaiheisen-kirjatrivian tenttaamista yksittäisessä kysymyksessä vuoden 2020 etäkokeen ensimmäisessä vaiheessa tai muuta joka aukenee varmuudella ainoastaan jos on yksittäisen lukiokirjasarjan teemasivut opetellut, niin yleisesti ottaen kysymyksenasettelu on lähtökohtaisesti aina päättelyyn kannustavaa. Mikä ei ole todellakaan mikään lähtökohta valintakokeille tässä maassa, kun ulkoaopeteltua tentataan ymmärrystä useammin.
Kokeissa on harvoin ollut kummallisuuksia, kuten vesiaiheisen-kirjatrivian teematenttaamista yksittäisessä kysymyksessä vuoden 2020 etäkokeen ensimmäisessä vaiheessa tai sen toisen vaiheen yksityiskohtainen Neuvostoliitto-teema-kysymys osin koealueen ulkopuoleltakin, joten voin lohduttaa, että yleisesti ottaen kysymyksenasettelu on lähtökohtaisesti aina päättelyyn kannustavaa. Mikä ei ole todellakaan mikään lähtökohta valintakokeille tässä maassa, kun ulkoaopeteltua tentataan ymmärrystä useammin.
Kuuden kirjan rajaaman koealueen ydinasiat opetteleva saa taas hyvin kattavan peruskäsityksen talouden toiminnasta, henkilökohtaisen talouden piirteistä, taloushistoriasta sekä vielä Euroopan ja maailman historiasta. Koko prosessi kannustaa valintakoeopiskeluun useammin sisältyvän parhaimmillaan mielettömän grindaamisen sijaan ymmärtämään yhteiskunnan perustekijöitä niin hyvin, että hakija pystyy vuorovaikutteisesti vastaamaan kokeen kaikkiin väitteisiin päättelyllään.